Kun ensimmäisen kerran näin Dylainin myynnissä, häkellyin täysin. Olin päättänyt olla ostamatta enään yhtään trakehneria, mutta tämä veti puoleensa kuin banaani apinaa. Rupesin katselemaan vielä hieman tarkemmin vanhempienkin sivuja ja totesin varsan olevan päästä hännän viimeisimpiin karvoihin asti täydellinen paketti, ja että minä halusin sen. Enkä edes kunnon tarjousta ehtinyt tehdä (HALUUN TON<3), kun huomasin jo olevani uuden hevosen omistaja. Dylanin kanssa olisi tarkoitus kisata KRJ painotteisesti ainakin näin aluksi, ja katsoa sitten sijoitusten mukaan että mennänkö laatikseen. YLA on myös kovasti harkinnassa, ja luulempa että myös toteutettavissa oleva.

Dylanin hoitaminenkin oli ensimmäistä kertaa kivaa hevosen kanssa. Aiemmat karvapalloni pomppivat sinne, tänne ja tonne eivätkä pysy hetkeäkään paikallaan, mutta Dylan vain seisoi, seisoi ja seisoi. Olipa ihanaa hoitaa hevosta kun ei tarvinnut koko ajan pelätä varpaidensa puolesta. Tässä mielessä yllätyin kovin herran tavoista, sillä sekä sen isä että emä ovat vallan rauhattomia karsinassa, joten melkein odotin jo että varsakin olisi tietysti tikittävä aikapommi. Mutta tällä kertaa DNA ja perimä pettivät meidät ja sain meille itse rauhallisuuden. Voikos paremmin sattua ? Toisaalta, pitihän se arvata, ettei koko hevonen voinut olla kuin täydellisyys vaikka näin taisin muutaman kerran kyllä toivoa.

Ratsastaminen Dylanin kanssa vastaa kuntosalireissua, hiki vain virtaa vuolaana maneesin lattialle, ja kohta saadaan käydä vaihtamassa uikkarit päälle. Orin rentous on tipo tiessään kun se huomaa että satula tulee kohti. Oikein näkee kuinka se syttyy innosta ja odottaa pääsevänsä hommiin. Suitset vain imaistaan nopeasti suuhun ja sitten se lähtee kävelemään ulos omia aikojaan ellei ratsastaja ole tarkkana. Voi pyhä yksinkertaisuus miten joku hevonen voi olla näin erilainen, vaikka se vasta viisi minuutti sitten lepuutti takajalkaansa niin rattoisan oloisesti että olisi melkein voinut luulla sen nukkuvan. Kentälle päästessä (jos päsi näin pitkälle) Dylan on aivan tulta ja tappuraa. Jalustimet kannattaa säätää maasta käsin nopeasti, koska selässä se on jo suora mahdottomuus. Dylan alkaa poukkoilemaan heti kun ratsastaja on selässä, joka vaikeuttaisi huomattavati mahdollista jalustimien säätämistä. Kunhan se rauhoittuu hieman, kävely uralla sujuu ongelmitta. Mutta taas siirryttäessä raviin tai laukkaan, tulee ensin pieni "extra" kiihdytys ja sivuloikka, koska ori on niin innoissaan. Esteillä mennään kovaa ja korkealta, eikä missään nimessä pudotetan. Jos puomi kolahtaa, ori suoraan sanottuna masentuu ja rupeaa hidastelemaan ja vitkuttelemaan, jolloin loppuradasta ei tule mitään. Koulussa se ihme kyllä malttaa kuunnella kunhan se on lämmitelty kunnolla.

Kisapaikalla toiset hevoset saavat tämän herran pään pyörälle. Se haluaisi niin tutustua kaikkiin uusiin hevosiin, eikö millään malttaisi mennä radalle suorittamaan omaa starttiaan. Kentälläkin Dylan voi tuntua hieman nihkeältä, koska se kaipaa kavereiden luo, mutta silloin sille pitää vain muituttaa hieman pohkeilla että nyt on tosi kyseessä eikä niskoittelu auta yhtään. Yleensä Dylan piristyykin hetken päästä, ja alkaa taas olla oma kaiken peliin antava itsensä.

» Dylanin isä Craven GER on upea kimo trakehner ori joltai puutu ulkonöä eikä taitoa aivan niinkuin ei pojaltakaan. Luonne Cravenilla sitä vastoin on aivan eri kuin Dylanilla. Todellä säyseä ja hyvätapainen ori on kuitenkin myös välillä hieman kärsimätön tapaus. Tarhasta tulo on kuitenkin periytynyt Dylanille erittäin vahvasti. Craven täytyy tuoda talliin tarhasta suitsittuna tai ori saattaa ottaa ja lähteä yht'äkkiä vain menemään. Dylan ei onneksi sitä ole ainakaan vielä tajunnut vaikka vauhdilla tuleekin tarhasta pois. Dylanin isä on palkittu KRJ-I sekä YLA2 palkinnoilla.

» Isän isä Mephistopheles Dust on Cravenin tavoin aivan uskomattoman komea ja taitava. Aivan identtisiltä vaikuttavat isä ja poika ovat ilo silmälle. Cravenin isä jota kutsutaan myös Dustyksi on alunperin Itävallasta tuotu jossa se kilpaile erittäin menestyksekkäästi Grand Prix tasolla. Nykyään kuitenkin Saksaan omistajien rahaongelmien vuoksi myyty ori vaikuttaa enään lähinnä jalostuksessa. Syy tähän on sen heikko menestys Saksan radoilla. Tämän herran kulta-aika näytti olleen Itävallassa vietettyinä vuosina.

» Dylanin isän emä on tummanrautias 164 senttinen trakehnertamma Hollowgram. Tamma asuu tällä hetkellä Saksassa Eric Grayn siittolassa. Hollogram ei ole ikinä kilpaillut missään. Kaikesta huolimatta tamma on aktiivisessa siitoskäytössä sillä sen kolmannesta polvesta löytyy Saksassa erittïäin arvostettu nimi, Haemorrhage.

» Dylanin emä Donautanzer as known as Donna on upea HR Warmbloodsissa asuva trakehner tamma. Luonteeltaan tamma on hieman varautunut ja välillä jopa hermostunut. Donna ei pidä itsestään koskaan suurta meteliä vaan tyytyy siihen hiljaisen hevosen rooliin ja tarhassakin se aina on vain laumassa eikä koskaan tule portille norkoilemaan ja hakemaan huomiota. Hoitamaan Donnaa pääsevät vain tamman itse hyväksymät henkilöt sillä se hyvin harvoin päästää karsinaansa täysin tuntematonta ihmistä. Ulkopuolisen silmin Donna saattaa vaikuttaa hyvin äkäiseltä mutta tutuille se on todella kiltti ja huomionhakuinen. Ratsastettaessa tamma ei myöskään hyväksy tuiki tuntemattomia selkäänsä, vaan on hyvin arka ja epävarma vieraan ratsastajan kanssa. Silloin se yleensä pistää stopin asialle ja jää kentän keskelle nuokkumaan eikä suostu yhteistyöhön.

» Donnan isä Rheingold ja emä Coretta ovat molemmat kotisiittolassaa asuvia jo eläkkeellä olevia entisiä kilpahevosia. Kummatkin ovat kisanneet vaatiavalla tasolla koulua varsinkin Donnan isä on voittanut monia arvokisoja urallaan. Emä taas on hieman tuntemattomampi mutta silti kovan luokan kisaaja ollut aikanaan. Molemmat ovat jättäneet Donnan lisäksi hienoja kilpahevosia jälkeensä. Tällä hetkellä molemmat viettävät leppoisia eläkepäivä koti tilallaan Saksassa.

» Dylan on menestynyt todella hienosti täällä ollessaan! Tähän mennessä se on kerännyt 18 KRJ'n alaista sijoitusta kun kisaaminen aloitettiin kuun alussa. Olen hyvin ylpeä pojasta, ja kohta alan suunnitella hänelle toista jälkeläistä. Mietin että kun talliin tuli kaksi uutta neitiä niin jompikumpi niistä olisi Dylanin seuraavan jälkeläisen emä. Saa nähdä jääkö varsa sitten talliin vai ei. Nyt olen myös ilmoitellut tämän muutamiin näyttelyihin, katsotaan josko tulisi ihan jopa menestystä niistäkin.

» Tänään se tapahtui! Dylan on nyt valmis KRJ'n laatuarvosteluun. Lähdetään nyt aluksi hakemaan sitä kakkosta tai ykköstä, mutta jos sieltä kolmonen tulee niin on sekin jo hyvä. Sitten vain uusimaan. Nyt vielä muutamissa valmennuksissa olisi tarkoitus käydä ja osallistua jos vain suinkin mahdollista niin seuraavaan laatuarvosteluun. Mamin pikku kultamussukka on niin hieno! Täytyykin katsella jo löytyisi jokin kiva tamma niin pitää jättää kyllä ehdottomasti itselle varsa tästä. Oon ihan täpinöissäni sillä Dylan on ensimmäinen hevonen jonka olen alusta asti kisannut ja nyt vihdoin päästään laatuarvosteluihin katsomaan miten pärjätään. Niksu on myös laatisvalmis joten heitän ne seuraavaan tilaisuuteen jos vain mahtuu.

» Dylanin kanssa ollaan treenattu kovasti lähiaikoina sillä olemme valmistautuneet KRJ'n laatuarvosteluun. Kuitenkin YLA'n kutsu tuli ensin joten ilmoittauduimme sitten siihen myös. Toivotaan mahdollisimman hyvää tulosta ja jos tulee jotain huonompaa niin sitten käydään uusimassa seuraavalla kerralla.

» Tällä hetkellä odotellaan jännityksellä YLA'n tuloksia vaikkeivat ne varmaan vielä vähään aikaan tule. Odottelemme myös KRJ'n kutsua julki ja mahdollista lisätilaisuutta niin saataisiin sekä Niksu että Dylan tilaisuuksiin mukaan. Molemmille odottelen vähintään kakkospalkintoa mutta olisi enemmän kuin upeaa jos Dylanille irtoaisi ykkönen.. No mutta sen saa nähdïä sitten, ihan mikä vaan sieltä tuleekin niin olen enemmän kuin tyytyväinen että yleensä päästiin laatikseen asti. Tänään saapui maailmaan virallisesti myös Dylanin toinen tytär Kingston Ciara. Oikein kaunis neitokainen joka oli jo aikaisemmin myyty Lilyanille Korpikylään lähti matkaan heti synnyttyään. Emänä toiminut oman tallin Helka oli oikein ylpeä pikku tyttärestään myös. Täytyy katsella laatisten jälkeen josko jättäisin Dylanista myïös itselleni varsan kotiin.

» 12.10.09, valmentaja; misery.
Ratsukko esitti kyllä vauhdikkaan shown jo selkäännousemisen yhteydessä ; Corbin roikkui toisessa jalustimessa, kun Dylan päätti lähteä jo ravailemaan. Corbin oli onneksi taitava ja hyppäsi selkään kevyesti. Oikeassa alkuverryttelyssä Dylan esitti muutamia hienoja sivuhyppyjä ja kiihdyttelyjä, mutta kun päästiin itse asiaan, Dylankin alkoi käyttäytyä arvonsa mukaisesti. Alkuunsa mentiin ihan vain avotaivutusta ja pohkeenväistöjä harjoitusravissa. Dylan kuunteli apuja herkeämättä ja Corbin ratsasti oikein keskittyneesti. Sitten lisättiin kuvioihin laukkakahdeksikko ja luonnollisestikin ympyröiden vaihtuessa laukanvaihto. Hieman tuotti hankaluuksia Dylanille se, että laukan jälkeen piti mennä lyhyessä ravissa avotaivutusta. Tämäkin tehtävä alkoi kuitenkin luonnistua pian. Lopuksi hieman sulkutaivutusta ja avotaivutuksesta laukannostoja. Ratsukko teki lopulta hienon ja tasaisen suorituksen alkusähläyksen jälkeen.