Pyöräilijät usein unohtavat lihaskuntotreenin tärkeyden. Tämä tyypillisesti johtaa lyhyisiin lonkankoukistajiin, joka tarkoittaa sitä, että monen pyöräilijät jalat ovat suhteettoman vahvat yläkroppaan verrattuna. Näin ollen on tärkeää muistaa vahvistaa koko kroppaa säännöllisesti sekä muistaa venyttelyn tärkeys. On suositeltavaa, että pyöräilijä tekisi koko kehon lihaskuntotreenejä noin yksi tai kaksi kertaa viikossa.
Kilpailuihin valmistautuessa treeniä tulisikin lisätä asteittain ja sen tulisi sisältää sekä kestävyys-, maksimikestävyys- sekä intervalliharjoituksia. Kestävyysharjoittelu toimii hyvänä perustana treenille, maksimikestävyysharjoittelussa taas kehoa opetetaan sietämään laktaattia. Kun elimistö ei kykene enää suodattamaan lihaksiston tuottamaa maitohappoa, on ylitetty kynnys, jonka alla tulee pysyä. Intervalliharjoittelussa pulssi saadaan kohoamaan noin 90–100 % maksimisykkeestä.
Tekniikka ja tankkaaminen
Tärkeää kilpailuun valmistautumisessa on tarkastaa harjoitteluun sopiva menopeli. Pyörän pultit on suositeltavaa kiristää, sillä ne usein löystyvät käytössä. Myös satula, jarrut, vaihdevivut ja ohjainkannatin on syytä tarkistaa. Jarrupalat saattavat vaatia vaihtamista, ja ne kannattaa sisään ajaa etukäteen parin lenkin verran. Säädä vaihteet niin, että ne toimivat jouhevasti. Ketjujen ja rattaiden tulee myös olla kunnossa.Kilpailuun valmistautumisessa on syytä myös ymmärtää tankkauksen tärkeys. Tankkaustapoja on monenlaisia, ja mikä kellekin sopii, on yksilöllistä. Lyhyempiin kilpailuihin ei kuitenkaan ole välttämätöntä tankata, mutta maratonkilpailuissa tankkaus on välttämätöntä, jos haluaa suoriutua hyvin. Tankkauksen tarkoituksena on täyttää kehon hiilihydraattivarastot. Tämä takaa, että energiaa riittää koko kilpailun ajan. Kilpailun aikana voi vielä nauttia erilaisia urheiluvalmisteita.
Pyöräily on tekniikkalaji
Pyöräily on tekniikkalaji. Edes huippu-urheilija ei pärjää pyöräilyssä, jos ei tämä omaa aiempaa kokemusta pyöräilystä. Kun tekniikka on kunnossa, pyöräilijä säästää paljon voimiaan ja jaksaa ajaa pidemmän matkan samalla energiamäärällä. Tekniikkaan kuuluu, että osaa säätää vaihteita oikeissa kohdissa, ymmärtää tuulen ja tuulensuojan käytön päälle sekä osaa käyttää hyväkseen erilaisia maastoja. Kaikista tärkeintä on kuitenkin pyöritystekniikka.Aloittelevalla pyöräilijällä saattaa usein olla lihastasapaino, kun taas kilpapyöräilijällä päinvastoin tietyt lihakset saatavat olla jopa ylikehittyneitä muihin vartalon osiin verrattuna. Lonkankoukistaja on hyvä esimerkki tällaisesta lihaksesta. Vasta-aloittajalle pyöritystekniikan ylläpito voikin olla yllättävän raskasta, kun esimerkiksi lonkankoukistaja väsyy suurempia lihaksia aiemmin. Heikkoja lihaksia tulisikin vahvistaa kuntosalilla ja tehdä lisäksi erillisiä pyöritystekniikkaharjoituksia.
